Vektoreista Rasteriin - Kruunukärmyli teoksen työnkulku

Tässä postauksessa seuraamme Kruunukärmyli-teoksen työnkulkua, tervetuloa matkalle!

 

Hetki sitten kikkailessani Affinity Designerillä mieleeni juolahti idea tehdä vektorigrafiikoilla kruunu. Minulla ei ole mitenkään erikoisempaa taiteellista taustaa, joten mietin että miten saisin toteutettua tämän muodon. Hetken tuumailun jälkeen tajusin, että kuva sormuksesta olisi täydellinen referenssikuva kyseiselle projektille.

Katsellessani sormusta huomasin, että se voidaan jaotella kahteen eri osaan sisä- ja ulkopintaan. Tämä helpotti perspektiivin hahmottaista todella paljon ja hetken kipuilun jälkeen sain kruunun valmiiksi.

Nytkun haluamaani kruunu oli valmis, mietin että mitä voisin lisätä siihen. En tiedä mikä sisäinen fantasiafani sisälläni heräsi, sillä ensinmäisenä mieleen tuli veri lätäkkö. Lätäkön spiraali on tehty lisäämällä satunnaisia punaisia savyjä ympyrään ja sitten spiraalityökalulla sekoitettu keskeltä.

Kuvaa katsellessa huomaa, että siitä selvästi puuttuu jotain. Hetken pähkäilyn jälkeen se ilmeni minulle. Me tarvitsemme käärmeen, koska kyseessä on veressä oleva kruunu niin täytyyhä siinä olla kuolemaa symboloiva käärmekkin.

Pienen madon tekemiseen ei mennyt kauan, mutta piikkien välillä kiermurtelu vaati maskeilla leikkimistä. Madon paksuuden vaihtelu on saatu aikaan paksuus työkalulla.

Lisättyääni pään alkoi käärme yhtäkkiä näyttämäänkin paljon uhkaavammalta, kuin mato edeltäjänsä. Mutta käärme ei ole mitään ilman sen suomuja ja värivaihtelua. Värivaihtelu on toteutettu lisäämässä valkoisesta mustaan ja sitten muutettu tason sekoitusasetusta normaalista tummennukseen. Tuloksena käärme vaalenee kun mennään päästä häntään.

 

Käärmeen kiemurrellessa kruunussa, tuijottaa kruunun etuosa minua suoraan sieluun eli siihen täytyy saada jotakin. Koska teoksen teema on selvästi kuolema niin piti kruunuun saada kaiverrus, jossa lukee DEATH.

 

Katsoessani teosta pistää silmääni kuinka selkeä teos on, mutta sen sijaan että se olisin onnellinen siitä, alkaa minua harmittamaan se. Kaikki nämä vektrorigrafiikan määrätietoiset viivat pistävät silmääni ja se että kuinka värit eivät edes vähänkään sekoitu keskenään. Tästä selkeydestä on päästävä eroon jotenkin.

Kuten Joona Granlund Pikseliefekti blogissaan kertoo kuinka pitää pikseli efektiä hienona, kuulun itsekkin saman hengen heimoon. Pikselöinnillä on oma tyylisuuntauksensa, jotka sanotaan epäkekseeliäästi pikselitaiteeksi. Pikselitaiteessa on semmoinen todella nostalginen tunne sillä ennenvanhaan näyttöjen resoluutiot olivat niin pieniä, että yksittäiset pikselit erotti helposti. Pidemmittä puheita pikselisöidään vektoriteos.

 

Ja volaa ihan kuin teos olisi saanut uuden elämän. Jokainen kerros, säätö ja yksityiskohta on johtanut tähän hetkeen ja teos alkaa kertoa omaa tarinaansa. Pikselöinnin suota lopputulos on aina pieni yllätys, mutta siinä piilee osa digitaalisen taiteen taiasta: mahdollisuus jalostaa kerroksia erikseen niin kauan kun on tarvetta.